rotvalli.ninja

Traumaattiset tilanteet ja niistä selviytyminen

Aktivismitoiminnassa mukana oleville suunnattu opas traumaattisista tilanteista selviämiseen.

Kuinka selviytyä eri tilanteista ja niiden psyykkisistä vaikutuksista

Aktivisteina me saatamme usein joutua traumaattisiin ja vaikeisiin tilanteisiin. Yleensä emme kuitenkaan tiedä paljoa siitä, miten nämä tilanteet vaikuttavat meihin psyykkisesti. Meidän tulisi valmistautua näihin tilanteisiin ja opetella tukemaan toinen toisiamme, jotta voisimme paremmin selviytyä traumojen fyysisistä ja psyykkisistä seurauksista.

Kolme yleisintä reaktiota traumaattiseen tilanteeseen

Reaktioita, jotka seuraavat traumaattisen tilanteen kokemisesta, kutsutaan nimellä posttraumaattinen stressi tai PTS. Traumaattiseen tilanteeseen joutunut saattaa kokea joitain seuraavista:

  • 1. Traumaattisen kokemuksen uudelleen eläminen

Traumaattinen tilanne tunkeutuu mieleen yhä uudelleen ja ihminen elää sen uudestaan ja uudestaan ajatuksissaan, tunteissaan tai mielikuvissaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi painajaisina tai häiritsevinä muistoina. Kokemusta on vaikea unohtaa.

  • 2. Välttely / sulkeutuminen / tunteiden tukahduttaminen

Ihminen alkaa vältellä traumaa ja siitä seuraavia mielikuvia. Tämä voi tapahtua monella eri tavalla esim. pysyttelemällä loitolla traumaa muistuttavista asioista ja tilanteista, sulkemalla ystävät kokonaan ulkopuolelle tai turvautumalla alkoholiin, huumeisiin tai lääkkeisiin.

  • 3. Liiallinen valppaus

Tyypillistä käytöstä ovat voimakkaat tunnereaktiot ja nukkumisongelmat. Pienikin ärsyke saattaa saada henkilön kokemaan voimakasta pelkoa, suuttumusta, paniikkia ja ahdistusta. Oireina voivat olla myös ylivalppaus, liioiteltu säikähdysalttius, levottomuus, muistivaikeudet sekä keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöt.

Nämä ovat tyypillisiä reaktioita äärimmäisiin kokemuksiin. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat hyvin eri tavalla traumaattisen tapahtuman jälkeen. Joillekin ongelmat jäävät melko vähäisiksi, kun taas toiset saattavat tarvita enemmän aikaa toipumiseen. Trauman kokenut henkilö tarvitsee tukea, mutta tukea voivat tarvita myös henkilöt, jotka ovat nähneet tilanteen. Myös ystävät tai muut ihmiset, jotka kuulevat tapahtumasta myöhemmin, saattavat tarvita tukea.

Kaksi keskeistä tekijää traumasta selviytymiseen

    1. Hakeudu rauhalliseen paikkaan, jossa tunnet olosi turvalliseksi ja jossa voit viipyä jonkin aikaa. Pyydä paikalle luotettavia ystäviä, jotka voivat huolehtia sinusta.
  1. Käy läpi kokemuksesi. Etsi sanoja kuvaamaan tunteitasi ja tapahtumia. Kerro ystävälle tapahtumista mahdollisimman tarkasti. Kirjoita tapahtumat ylös tai käytä mitä tahansa ilmaisukeinoa, joka sopii sinulle.

Noin 70 prosentilla ihmisistä PTS-oireet häviävät pikkuhiljaa 4-6 viikon kuluttua. Jos oireet jatkuvat pidempään, tilaa kutsutaan posttraumaattiseksi stressireaktioksi (post-traumatic stress disorder, PTSD). Jos oireet eivät häviä, voi olla hyvä kääntyä terapeutin puoleen (joka saattaa olla tarpeellista myös silloin, jos reaktiot ovat alusta asti todella voimakkaita).

Saattaa myös olla, että PTSD-oireita ilmaantuu vasta kuukausien tai jopa vuosien päästä tapahtuman jälkeen. Tämä johtuu siitä, että kokemusta ei ole käyty kunnolla läpi tai mieli ei ole prosessoinut sitä kokonaan. Tavoitteena tulisi olla traumaattisen kokemuksen läpikäyminen ja sen sisällyttäminen omaan elämään. Kokemus tuskin katoaa, mutta tuska lievittyy.

Mahdollisia reaktioita traumaattisen kokemuksen jälkeen:

  • Toistuvat mielikuvat ja muistot tapahtuneesta
  • Takaumat (tunne, että elää tapahtuman uudelleen), painajaisunet
  • Masennus, kykenemättömyys nauttia elämästä, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunne
  • Turtuneisuus
  • Sulkeutuneisuus, sosiaalisen kanssakäymisen välttely, eristyneisyys
  • Muutokset syömisessä, nukkumisessa tai seksuaalisessa käyttäytymisessä
  • Vatsakipu, pahoinvointi, lihasjännittyneisyys, uupumus
  • Pelot, ahdistus, ylivalppaus, paniikkikohtaukset, fobiat
  • Levottomuus
  • Syyllisyys, häpeä, itsesyytökset, katumus
  • Kykenemättömyys toimia normaalisti, tehdä suunnitelmia tai päätöksiä
  • Ärtyneisyys, raivo, tunteenpurkaukset, hallitsematon itku, sisäinen tuska
  • Itsetuhoiset ajatukset, tunne, ettei ole syytä elää
  • Epävarmuus poliittista aktivismia ja ystävyyssuhteita kohtaan
  • Muiden, aikaisempien traumaattisten kokemuksien uudelleeneläminen
  • Toivottomuus, tunne siitä, ettei tämä vaihe lopu koskaan

Mitä voit tehdä auttaaksesi itseäsi

Muistuta itseäsi, että reaktiosi ovat normaaleja ja apua on tarjolla: tämä on vaikea vaihe, mutta sinä toivut.

Välittömästi kokemuksen jälkeen: hakeudu paikkaan, jossa tunnet olosi turvalliseksi ja voit huolehtia itsestäsi. Tämä saattaa tarkoittaa, että annat toisten ihmisten pitää huolta sinusta.

Älä eristäydy. Käänny ystäviesi puoleen ja kerro heille, mitä tarvitset.

Hae ammattiapua, jos tunnet tarvitsevasi sitä.

Hankkiudu eroon adrenaliinista, jota on edelleen kehossasi: käy kävelyillä, pyöräile tai juokse, kuntoile.

Anna itsellesi aikaa toipua, ole kärsivällinen itseäsi kohtaan äläkä tuomitse tunteitasi ja reaktioitasi. Sisäisten haavojen paraneminen – aivan kuten ulkoistenkin – vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Saatat tuntea itsesi huonoksi, jos ajattelet, että muut onnistuvat paremmin kokemuksen käsittelyssä. Muista, että ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavalla. Ei ole olemassa ”oikeaa” tapaa reagoida. (Jos sinulla on ollut aikaisempia traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa, reaktiosi voivat olla voimakkaampia). Lisäksi herkemmät ihmiset usein reagoivat vahvemmin. Tuskan tunteminen ei ole merkki heikkoudesta.

Saatat tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta ja syyttää itseäsi. Muista: Se ei ollut sinun syysi!

Perhe ja ystävät eivät usein tiedä, kuinka auttaa. Kerro heille, mitä tarvitset ja mitä et tarvitse.

Jos ajattelet, ettei sinulla ole oikeutta tuntea kuten tunnet – että sinulle tapahtunut asia ei ole mitään verrattuna jonkun toisen kokemuksiin – muistuta itseäsi, että sinulla on oikeus tunteisiisi. Jos sinusta tuntuu pahalta, se johtuu siitä, että kokemus oli paha sinulle. Ei ole mitään syytä vertailla tai rinnastaa kokemuksia. Jos hyväksyt tilanteesi, toivut nopeammin. Asioiden välttelemisellä ja torjumisella on pidemmän päälle vahingoittava ja rajoittava vaikutus elämässäsi.

Vaihtoehtohoidot, esimerkiksi akupunktio, voivat auttaa tunteiden käsittelemisessä.

Hanki lisää tietoa posttraumaattisesta stressistä. Mitä enemmän tiedät, sitä helpompaa on ymmärtää, että reaktiosi ovat täysin normaaleja ja yleisiä.

Kuinka voit auttaa trauman kokenutta ystävääsi

Älä odota, että ystäväsi tulee pyytämään sinulta apua, vaan tarjoa itse tukeasi hänelle.

Asioiden kertominen tapahtumisjärjestyksessä auttaa aivoja käsittelemään tapahtunutta. Rohkaise varovasti ystävääsi puhumaan siitä, mitä tapahtui, mitä hän näki, koki, tunsi ja ajatteli. Älä kuitenkaan pakota häntä siihen.

Tuen puuttuminen saattaa pahentaa reaktiota. Tähän ”toiseen traumaan” (secondary traumatisation) liittyy tunne siitä, että ihminen on näkymätön ja kaikille merkityksetön. Tämä on otettava vakavasti, jotta ei ihmisestä tuntuisi, ettei häntä olla tuettu tarpeeksi.

Tapahtuman jälkeiset päivät ovat otollisinta aikaa puhua tapahtuneesta, sillä silloin tunteita on helpompi käydä läpi. Myöhemmin ihminen helposti sulkeutuu itseensä.

Traumaattisen tapahtuman kokenut henkilö vetäytyy usein syrjään sosiaalisista ympyröistä ja syrjäytyy. Jos et enää näe ystävääsi, mene tapaamaan häntä.

Yrittäessäsi auttaa ystävääsi saatat joskus tuntea, että vastassasi on vain kivimuuri. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, torjuminen on oire traumaattisesta kokemuksesta. Älä luovuta!

Saattaa olla, että tunnet itsesi epävarmaksi auttaessasi ystävääsi. Hanki enemmän tietoa posttraumaattisesta stressistä, jotta ymmärtäisit sitä paremmin. Älä tyrkytä ratkaisujasi vaan kysy, mitä ystäväsi tarvitsee.

Käyttäydy normaalisti. Sääli tai ylihuolehtivaisuus eivät auta. Tärkeintä on, että ystäväsi tuntee olonsa turvalliseksi kanssasi.

Muista, että ihmiset näyttävät usein voivan hyvin heti traumaattisen kokemuksen jälkeen ja saattavat reagoida vasta myöhemmin.

Kuuntele. Usein on helpompaa antaa hyviä neuvoja kuin olla hyvä kuuntelija.

Kuvittele itsesi ystäväsi asemaan. Yritä ymmärtää mitä hän tunsi sen sijaan, että miettisit, mitä olisit itse tuntenut samankaltaisessa tilanteessa.

Traumaattisen tilanteen kokeneista henkilöistä tuntuu usein vaikealta pyytää apua. Ole aktiivinen mutta älä tunkeileva.

Traumaattisen tapahtuman kokeneet henkilöt kokevat usein olevansa kykenemättömiä hoitamaan arkipäiväisiä asioita. Voit auttaa ystävääsi ruoanlaitossa, siivouksessa ja muissa arkiaskareissa. Älä kuitenkaan holhoa tai aliarvioi ystävääsi.

Ärtyneisyys, kiittämättömyys ja poissaolevuus ovat yleisiä reaktioita. Älä ota niitä henkilökohtaisesti, vaan jatka ystäväsi tukemista.

On ilmeistä, että sanomalla ”sinun olisi jo pitänyt päästä yli tapahtuneesta, jatkaisit elämääsi” et millään tavoin auta ystävääsi. Päinvastoin se vain ajaa ystäväsi kauemmaksi sinusta.

Jatkuva auttaminen ja välittäminen voi olla hyvin raskasta myös sinulle. On todella tärkeää, että pidät huolta itsestäsi. Tee asioita, joista nautit ja puhu jollekin toiselle tunteistasi. Se, että saat itse tukea auttaa sinua tukemaan muita.

Voi olla, että terapiassa käyminen auttaa ystävääsi. Auta häntä etsimään hyvä terapeutti. Terapeutilla tulisi olla kokemusta traumatyöstä ja olisi hyvä, jos hän ymmärtäisi ystäväsi poliittisia päämääriä.

Mitä voitte tehdä ryhmänä

Jos olette yhdessä kokeneet traumaattisen tilanteen, on tärkeää, että käytte tapahtumat läpi ryhmänä. Tämän tulee tapahtua mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen ja uudelleen noin kuukauden kuluttua. Vertaistuki on usein kaikkein paras tuen muoto.

Ryhmässä voidaan käydä kierros, jossa jokainen kertoo vuorollaan mitä koki, missä oli, mitä näki ja kuuli, ajatteli ja tunsi. On tärkeää, että jokaiselle annetaan aikaa puhua. Osallistuminen on vapaaehtoista.

Tapahtumia voi käsitellä myös laajemmassa ryhmässä. Silloin olisi hyvä, jos ryhmän henkilöt olisivat kokeneet samankaltaisia tilanteita. * Voitte myös työskennellä ryhmässä terapeutin kanssa. * Muista: myös tukija tarvitsee tukea. Tukijan tukeminen on tärkeää.

Ennaltaehkäisy

Valmistaudu henkisesti tulevaan. Käy läpi mielessäsi eri tilanteet, joihin voit joutua, ja kuinka reagoisit niihin. Jos olette tekemässä jotain ryhmässä, keskustelkaa mahdollisista ongelmatilanteista etukäteen. Ryhmän sisäinen luottamus ja ystävyys tekee koko ryhmän vahvemmaksi. Keskustelkaa tulevasta yhdessä niin, että jokainen saa suunvuoron, jotta tiedätte toistenne tarpeet ja vahvuudet. Kaikkia asioita ei voi aina ennakoida, mutta valmistautuminen auttaa kohtaamaan yllättävät tilanteet ja selviytymään niistä.

Poliittisten liikkeiden sisällä

On erittäin tärkeää, että tunnistamme, kuinka erilaiset tilanteet saattavat vaikuttaa meihin. Jos keskinäiset tukiverkkomme ovat vahvat, voimme selviytyä vaikeistakin tilanteista ja kokemuksista. Liian usein ajatellaan, että reaktiot johtuvat vain yksilön heikkoudesta tai ylitunteellisuudesta. Usein tukea ei ymmärretä tarjota tarpeeksi. On tärkeää, että aktivistien keskuudessa muutamme suhtautumistamme tähän. Voimme omissa piireissämme alkaa luoda kulttuuria, jossa peloista, tunteista ja muista traumoista puhuminen ei ole tabu, eikä sitä nähdä heikkoutena, nolona tai ”ei-siistinä”.

Lisätietoja traumasta ja sen hoidosta: www.activist-trauma.net

%d bloggaajaa tykkää tästä: