rotvalli.ninja

Koronakliktivismi ei tuo ilmasto-oikeudenmukaisuutta

Käännöksen alkuperäinen julkaisu: [Ende Gelände Finland]

Kirjoitus on käännös Code Rood -sivustolla 13.4.2020 julkaistusta kirjoituksesta.

Ilmastokriisiin syynä on fossiilisten polttoaineiden polttaminen, ei tykkäysten puute

Koronapandemian keskellä olemme näkemässä online-“aktivismin” nousua. Sorron vastustaminen on kuitenkin historiallisesti osoittautunut olevan paljon menestyksekkäämpää ruudun ulkopuolella kuin kaiken maailman verkkotykkäykset, jaot ja katselut yhteensä. Jotkut saattavat pyytää väärintekijää olemaan tekemästä väärin vedoten omatuntoon tai järkeen, kun taas toiset ovat saaneet tarpeeksi keskustelusta ja taistelevat vastaan tehokkaasti. Monet ympäristöryhmät ovat olleet epävarmoja toiminnastaan koronakaranteenin alettua. Tämä on saanut ne vetäytymään digitaliseen tilaan internetin ollessa ainoa jäljellä oleva julkinen tila monissa maissa. Tästä seurauksena olemme nähneet ison kasvun aktivistien verkkoaktiivisuudessa.

Hollannin Fridays for Future päätti siirtää 3.4. mielenosoituksensa verkkoon ja kannusti ihmisiä postaamaan kuvia itsestään mielenosoituskylttien kanssa. Hollannin Exctinction Rebellion ja De Goede Zaak ovat käynnistäneet vetoomuksen Geen Poen Zonder Plan (Ei rahaa ilman suunnitelmaa suom.huom.), jossa hallitusta vaaditaan asettamaan tukirahoituksen ehdoksi se, että yhtiöt laativat konkreettisen suunnitelman oman ympäristövaikutuksen vähentämiseksi, fossiilipolttoaineinvestointien lopettamiseksi, työntekijöiden suojelemiseksi ja vihreään talouteen investoimiseksi. Nämä aloitteet osoittavat, että jopa näinä vaikeina aikoina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään paljon vaivaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden eteen. Näihin verkkokampanjoihin liittyy kuitenkin niiden taustastrategiasta nousevia heikkouksia.

Verkkokampanjoiden takana oleva strategia perustuu yleensä liberaaliin ideaan ylivoimaisesta argumentista. Konseptina tämä “muutetaan maailma kaikkein vakuuttavimmalla argumentilla” on edelleen vallitseva poliittinen lähestymistapa – ainakin niillä aktivisteilla, joilla on ylioppilastutkinto ja jotka eivät suoraan kärsi kohtuuttomista epäoikeudenmukaisuuksista. Liberaalit katsovat, että yhteiskunnassa on olosuhteita, joiden on muututtava. Heidän näkemyksensä mukaan poliitikot, yhtiöt ja vallankäyttäjät palavat halusta oppia tietämään näistä epäoikeudenmukaisuuksista. Kun epäkohdille saadaan huomiota, he kuuntelevat innokkaasti ja muuttavat toimintaansa paremmaksi, ennemmin tai myöhemmin.

Vähemmän yllättävästi asiat eivät toimi näin. Vaikka kasvihuoneilmiöstä on tiedetty akateemisessa maailmassa jo vuodesta 1896 alkaen, niin seurauksena ei ole ollut fossiilisten polttoaineiden jättäminen maahan. Se ei myöskään estänyt Shelliä kolonisoimasta kokonaisia maita tehdäkseen miljardeja viemällä fossiilisia polttoaineita ympäri maailman. Shell ei aio lopettaa toimintaansa vain siksi, että me sanomme heidän tekevän väärin. Shell pysähtyy, kun me pysäytämme sen. Tähän tarkoitukseen verkkokampanjat ovat hampaattomia tiikereitä.

Tätä liberaalia näkökulmaa politiikkaan vasten asettuu pitkä erilaisten radikaalien lähestymisten perinne. Näistä näkökulmista yhteiskunnan tila on jatkuvassa muutoksessa. Se rakentuu eri yhteiskunnallisten toimijoiden välisistä konflikteista ja niiden aiheuttamista yhteiskunnallisista (ja sortavista) rakenteista (patriarkaatti, valkoinen ylivalta, ableismi jne.). Radikaalit pyrkivät reformien sijaan purkamaan näitä sortavia rakenteita. Sen sijaan, että yksilöinä pyydämme pomoiltamme lisää palkkaa, järjestäydymme kollegoidemme kanssa painostaaksemme sen tapahtuvaksi. Emme tyydy vain yksinkertaisesti odottamaan parempaa kohtelua. Radikaaleille ei tule yllätyksenä, että rikkaat ja valtaapitävät eivät luovu etuoikeuksistaan ilman että pakotamme heidät tekemään niin.

Maraton, ei sprintti

Miten sitten pysäytämme heidät? Meidän täytyy rakentaa aidosti demokraattista vastavaltaa kaikkein epäoikeudenmukaisuuksien lopettamiseksi. Vastavaltaa synnyttää se, kun ihmiset tulevat yhteen, muodostavat luottamuksellisia suhteita ja omistautuvat taistelemaan vapautuksen puolesta. Solidaarisuuden rakentaminen työpaikalla tai naisten turvakodin pyörittäminen vaatii ihan erilaisia taitoja ja paljon enemmän omistautumista kuin viraaliflashmobin järjestäminen, mutta niillä on myös pidempiaikaisemmat vaikutukset.

Vastavallan rakentaminen vaatii enemmän aikaa kuin jopa korkeakoulututkinnon suorittaminen. Kyseessä ei ole sprintti vaan maraton. Ennen kuin Zapatistat aloittivat avoimen vallankumouksensa uudenvuodenpäivänä 1994, he olivat valmistautuneet tutkan alla viidakoissa kymmenen vuoden ajan. Rojavan vallankumousta edelsi vuosikymmenien pohjustava yhteisötyö vuoristokylissä (mainitaksemme vain muutamia esimerkkejä). Vaikka ilmastoon liittyvät epäoikeudenmukaisuudet painaisivat nyt kuinka päälle, niin patriarkaatin, kolonialismin, kapitalismin ja rasismin järjestelmätason sorto on ollut käynnissä jo useita vuosisatoja. Näiden sorron järjestelmien muodostumiseen kului ikuisuuksia. Voi olla, että niiden purkaminen tulee vaatimaan yhtä lailla aikaa.

Vastavallan rakentamisessa on kyse pitkäkestoisten vastarinnan rakenteiden pystyttämisestä. Samaan aikaan, kun me kirjoitamme tätä “radikaalia” artikkelia radikaalista politiikasta, Gulabi Gang, naisten itsepuolustusryhmä Intiassa, jatkaa heidän vuosikymmenen kestänyttä taisteluaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Ryhmän jäsenet opettavat toisilleen kepeillä kamppailua ja perustavat naapurustotuomioistuimia, jotka puuttuvat suoraan kotiväkivaltaan uhrien etua ajaen. Paikallisempi mutta yleisesti vähemmän tunnettu on Rode Hulp (Punainen Apu) 1930-luvun Groningengenissä. Organisaatio auttoi tuhansia kommunisteja ja antifasisteja välttymään vainolta natsi-Saksassa. Yhteistyö Saksan maananalaisten kommunistien muutti kansainvälisen solidaarisuuden ihmishenkiä pelastavaksi käytännöksi. Nämä esimerkit osoittavat, että jopa kaikkein vaikeimmissa olososuhteissa tavalliset ihmiset voivat taistella tehokkaasti sortoa vastaan.

Mitä me haluamme?

Radikaalia ruohonjuuritason politiikkaa ei voi korvata verkkokampanjoilla tai vetoomuksilla. Tottakai tarvitsemme kirjallista ja teoreettista työtä, ja tätä voidaan luoda tai jakaa verkossa. Järjestäytyäksemme tarvitsemme infotapahtumia, opintopiirejä, kirjoittamista ja debattia – verkossa ja sen ulkopuolella. Ja tottakai tietoa siitä, miksi me järjestäydymme, on levitettävä. Eri tarkoituksiin ja yleisöille eri keinot ovat käyttökelpoisia: flaierit, graffiti, taide, kirjat, blogit…

On lukematon määrä asioita, mitä me voimme tehdä ja mihin ei tarvita isojen ihmismäärien kokoontumista… olkaamme luovia! Italiassa Milanossa militanttien aloite Brigate Volontarie per l’emergenza (vapaaehtoisten hätäprikaati) auttaa köyhiä käynnissä olevassa yhteiskunnallisessa luhistumisessa, jonka korona ja välinpitämätön hallitus ovat aiheuttaneet. Samaan aikaan työntekijät ympäri Italiaa lakkoilevat vaatiakseen terveydensuojelua ja sosiaaliturvaa. Vankiloissa on meneillään kapinoiden aalto. Radikaalit Venetsiassa ja monissa muissa kaupungeissa organisoivat keskinäisen avunannon verkostoja, jotka keskittyvät erityisesti logistiikka-alan prekaarissa asemassa oleviin työntekijöihin, puhelinkeskuksiin ja maatalouteen. Saksassa Frankfurtissa järjestettiin mielenosoitus, joka vaati linnake-Euroopan avaamista ja sitä, että ketään ei jätetä Välimerellä (#LeaveNoOneBehind #Grenzentöten #WirhabenPlatz). Mielenosoittajat seisoivat 2,5 metrin välimatkalla toisistaan. Kreikan Lesboksella ylitäydelle pakolaisleirille juuttuneet pakolaisnaiset kutovat kasvosuojaimia sekä pakolaisille että saaren kreikkalaisille. Nämä toiminnot rakentuvat olemassaoleville suhteille ja rakenteille, ja ne voivat saada aikaan enemmän kuin mikään pelkästään digitaalisesti tehtävä asia.

Tämänhetkinen verkkohuuma ei tuo ilmasto-oikeudenmukaisuutta niin kauan kuin se perustuu liberaaleille ajatuksille. Radikaaleina meidän tavoitteemme on rakentaa yhteisöihin perustuvaa vastavaltaa ja purkaa sortoa. Verkkotyökalut voivat tukea radikaalia strategiaa kouluttamisessa, organisoitumisessa ja mobilisaatiossa, mutta ne eivät ole päämäärä itsessään. Nyt tarvitaan yhtenäistä sorrettujen puolelle asettumista ja perustavanlaatuisia tilanneanalyyseja, jotka auttavat meitä löytämään toimivia strategioita. Kuten oli ennen koronaa ja kuten tulee olemaan sen jälkeen, globaali uusliberalismi tulee jatkamaan yhteisöjen ja luonnonvarojen riistämistä voiton tavoittelemiseksi. Shell jatkaa maan kaivamista, vaikka me olisimme kuinka tiedostavia istuessamme yksin kodeissamme.

Me valmistaudumme. Me organisoidumme. Me yritämme, epäonnistumme, reflektoimme, yritämme uudelleen… ja taistelemme, kunnes me voitamme.

Merel Smith & Jakobus Mühlstein

Merel on ollut aktiivinen vuosien ajan hollantilaisessa ilmastoliikkeessä. Jakobus on luomumaataloustyöntekijä ja ilmastoliiketoimija.

Haluatko tietää lisää? Ole hyvä ja tutustu linkkeihin alkukielisen version alaviitteissä. Käytännöllisiä neuvoja ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmän organisoitumiseen löytyy tästä oppaasta.

%d bloggaajaa tykkää tästä: