rotvalli.ninja

Anarkistinen opas koronaviruksesta selviämiseen

Artikkelin julkaissut alunperin [CrimethInc.] Suomenkielinen käännös julkaistu aluperin Takku.net -sivustolla.

Kapitalismin kriisi—nouseva totalitarismi—vastarinnan strategioita

Tämä pandemia ei tule menemään ohi muutamassa viikossa. Vaikka tiukat eristysmääräykset onnistuisivatkin vähentämään tartuntojen määrää hetkellisesti, virus saattaa jatkaa eksponentiaalista leviämistään heti poikkeustoimista luovuttaessa. Nykyinen tilanne tulee todennäköisesti jatkumaan kuukausia—yht’äkkisiä ulkonaliikkumiskieltoja, epäjohdonmukaisia karanteeneja, yhä epätoivoisempia olosuhteita—vaikka se tuleekin lähes varmasti muuttamaan jossain vaiheessa muotoaan kun sen sisältämät jännitteet kiehuvat yli laidan. Valmistautuaksemme tuota hetkeä varten on meidän toimittava nyt. Suojellaan toisiamme viruksen uhalta, mietitään kunnolla pandemian esiin nostamia kysymyksiä riskeistä ja turvallisuudesta, sekä vastustetaan tämän meistä piittaamattoman järjestelmän katastrofaalisia seurauksia.
Tämä tekstitarjoaa lääketieteellisiä neuvoja viruksen kanssa toimimiseen; tämä taas painottaa keskinäisen avun tärkeyttä. [suom. huom. hyvä suomenkielinen teksti keskinäisestä avusta koronaa vastaan on Älä eristäydy – järjestäydy!] Voit löytää listan keskinäisen avun aloitteista Yhdysvalloissa täällä ja Saksassa täällä.

Viruksesta selviäminen

Anarkistien pitkäaikaisilla järjestäytymisen sekä turvallisuuden muodoilla on paljon tarjottavaa pandemiasta ja sen aiheuttamasta paniikista selviämiseen.

Muodostakaa läheisryhmä

Karanteenin mahdollisuus kertoo meille paljon pandemiaa edeltäneistä elämistämme. Ne jotka elävät kiinteissä perheissä tai riemukkaissa kommuuneissa ovat paljon paremmassa tilanteessa kuin ne jotka elävät rikkinäisissä avioliitoissa tai ne joilla on iso tyhjä talo vain itseään varten. Tämä on hyvä muistutus siitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ulossulkemiselle ja aitaamiselle perustuvat mallit turvallisuudesta—kuten porvarillinen unelma ydinperheen omistusasunnosta tai Yhdysvaltain ulkopolitiikka—ovat loppupeleissä tehottomia verrattuna hoivaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

“Sosiaalisen etäisyyden ottamisen” ei pidä tarkoittaa täyttä eristäytymistä. Emme ole paremmin turvassa silloin jos yhteiskuntamme murenee joukoksi vieraantuneita yksilöitä. Se ei suojaisi meitä virukselta, ei tilanteen aiheuttamalta stressiltä, eikä siltä vallan kahminnalta johon niin kapitalistit kuin valtiotkin valmistautuvat. Vaikka esimerkiksi vanhukset ovatkin muita suuremmassa vaarassa koronaviruksen suhteen, ovat he myös tässä yhteiskunnassa jo valmiiksi vaarallisen yksinäisiä. Kaikkien kontaktien katkaiseminen heiltä ei suojele heidän kehon tai mielen terveyttään. Kaikkien meistä kannattaa olla juurtuneita tiiviisiin ryhmiin tavoilla jotka maksimoivat sekä turvallisuutemme, että yhteisen kykymme nauttia elämästä ja ryhtyä toimintaan.

“Vahvat yhteisöt tekevät poliisin ja poliitikot tarpeettomiksi.”

Valitse ryhmä ihmisiä joihin luotat, mieluiten sellaisia joiden kanssa jaat päivittäistä elämää ja joilla on samanlaiset riskitekijät sekä riskitoleranssit kuin sinulla. Täten saatte koottua viruksesta selviämistä varten läheisryhmän, jotka ovat hajautetun anarkistisen järjestäytymisen perustavimpia rakennuspalikoita. Teidän ei tarvitse välttämättä asua samassa rakennuksenna, tärkeintä on mahdollistaa riskien laskeminen tasolle joka sopii kaikille ryhmän jäsenille. Jos ryhmänne on liian pieni, joudutte eristyksiin—ja se on erityisen vaarallista jos sairastutte. Mutta jos ryhmänne on liian suuri, kohtaatte tarpeettoman ison tartuntariskin.

Keskustelkaa asiasta tarpeeksi jotta selvitätte yhteiset odotuksenne tartuntavaaraan vastaamiselle. Vasteenne voi olla mitä vain täyden fyysisen eristämisen ja julkisissa tiloissa käsidesin käytön välillä. Niin kauan kuin kenelläkään ryhmästänne ei ole virusta voitte keskenänne yhä halata, suudella, laittaa ruokaa yhdessä ja koskea samoja pintoja, kunhan sovitte yhdessä yhteisestä riskitasostanne ja keskustelette siitä aina kun uusia riskitekijöitä ilmaantuu.

Anarkistit kutsuvat tätä turvallisuuskulttuuriksi—se on käytäntö yhteisten odotusten asettamisesta riskien minimoimiseksi. Kun kohtaamme poliisi-repressiota ja valtion valvontaa, suojelemme toisiamme jakamalla kriittistä tietoa vain sitä tarvitseville (need-to-know basis). Kun kohtaamme viruksen, suojelemme toisiamme hillitsemällä tartunnan leviämissuuntia.

On mahdotonta välttyä riskeiltä täysin. Tähdätkäämme sen sijaan itsellemme sopivan riskitason löytämiseen ja käyttäytykäämme sen mukaan. Täten vältymme katumukselta vahingon iskiessä, sillä tiedämme tehneemme kaikki tarpeellisiksi katsomamme varotoimet. Jakamalla elämämme läheisryhmämme kanssa saamme nauttia sekä varovaisuuden että riemukkuuden parhaista puolista.

Jotta voimme jatkaa järjestäytymistä muidenkin tovereiden kanssa “sosiaalisen etäisyyden ottamisesta” huolimatta; täältä löytyy neuvoja turvallisten digitaalisten viestiyhteyksien käyttöön. [suom. huom. huomattavasti suppeampi mutta suomenkielinen opas on Näin järjestät kryptatun videokokouksen viidessä minuutissa]

“Solidaarisuutta, ei hyväntekeväisyyttä”

Muodostakaa verkosto

Pelkkä läheisryhmä ei tietenkään vielä kykene täyttämään kaikkia tarpeitanne. Mitä jos tarvitaan resursseja joihin kenelläkään teistä ei ole turvallista pääsyä? Mitä jos sairastutte kaikki kerralla? Teidän täytyy olla yhdistynyt muihin läheisryhmiin ja muodostaa keskinäisen avun verkostoja. Jos joku verkoston läheisryhmistä ylikuormittuu voivat muut tulla sen avuksi. Tällaiseen verkostoon osallistumalla voitte jakaa tukea ja resursseja keskenänne, kuitenkaan altistumatta samoille riskeille. Ajatuksena on käyttää verkoston eri ryhmien kohdatessa erityisen tiukkoja turvatoimia jotta ylimääräiset riskit saadaan minimoitua.

Keskinäisen avun käsitettä on heitelty ympäriinsä paljon viime aikoina, jopa poliitikkojen toimesta. Keskinäinen apu ei kuitenkaan varsinaisessa merkityksessään tarkoita yksisuuntaisen avun tarjoamista muille hyväntekeväisyys-järjestöjen tavoin. Se on sen sijaan hajautetun vastavuoroisen hoivan käytäntöä, jossa joukko ihmisiä pitää yhdessä huolen kaikkien tarpeiden täyttymisestä. Tällöin kaikilla on syytä panostaa kaikkien muidenkin hyvinvointiin. Kyseeseen ei kuitenkaan tule tarkka kirjanpito tekemisistä, vaan hoivaa ja resursseja jaetaan tavoilla jotka luovat ylimääräisyyttä ja sinnikkyyttä joilla yhteisöt selviävät vaikeidenkin aikojen yli. Keskinäisen avun verkostot kukoistavat parhaiten siellä missä on mahdollista muodostaa vastavuoroista luottamusta pitkällä aikavälillä. Kaikkien verkoston jäsenten ei tarvitse kuitenkaan tuntea toisiaan tai edes pitää toisistaan, kunhan kaikki antavat tarpeeksi jotta verkoston yhteisistä ponnisteluista syntyy yltäkylläisyyden tuntu.

Vastavuoroisuuteen pohjaava rakenne saattaa vaikuttaa kannustavan yhteiskuntakerrosten eriytymiseen, kun samoista yhteiskuntaluokista tulevat ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan saadakseen parasta vastinetta käyttämilleen resursseille. Eri taustoista tulevilla ryhmillä on kuitenkin pääsy valtavan erilaisten resurssien äärelle. Näinä aikoina rahallinen vauraus saattaa osoittautua paljon arvottomammaksi kuin esimerkiksi kokemus putkitöistä, kyky puhua jotain tiettyä murretta, tai sosiaaliset siteet yhteisössä jonka tukea et koskaan olisi arvannut tarvitsevasi. Kaikilla on hyvä syy levittää keskinäisen avun verkostonsa mahdollisimman laajalle.

Pohjimmiltaan ideana on tässä se, että meidät pitää paremmin turvassa siteemme toisiin ihmisiin kuin suojautuminen heiltä tai valta heidän yli. Preppaajat jotka keskittyvät kasaamaan yksityiseen varastoonsa ruokaa, välineitä ja aseita pohjustavat meille maailmanloppua joka olisi kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Jos laitat kaikki voimasi yksilöllisiin ratkaisuihin jättäen muut ympärilläsi selviytymään itsekseen, jää ainoaksi toivoksesi ampua nopeammin kuin kilpailijasi. Ja vaikka onnistuisit siinä, lopulta koittaa hetki jolloin ei ole enää ketään jäljellä ketä ampua, olet viimeinen eloonjäänyt, ja käsissäsi oleva ase on viimeinen työkalu joka sinulla on käytettävissäsi.

Kuinka suhtaudumme vaaroihin

Uuden tappavan vaarallisen tartuntataudin ilmaantuminen pakottaa meidät kaikki pohtimaan suhdettamme vaaroihin. Mitkä asiat ovat henkemme vaarantamisen arvoisia?

Useimmat meistä eivät varmastikaan vaarantaisi henkiään vain jatkaakseen kapitalististen rooliemme täyttämistä. Saattaa kuitenkin olla vaaran arvoista suojella toisiamme, hoivata toisiamme ja puolustaa vapauttamme sekä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa elämisen mahdollisuutta.

Aivan niinkuin täydellinen eristäminen ei lisää vanhusten turvallisuutta, kaikkien riskien välttely ei pidä muitakaan turvassa. Jos pysyttelemme tiukasti vain keskenämme samalla kun rakkaamme sairastuvat, naapurimme kuolevat, ja poliisivaltio vie meiltä autonomiamme viimeiset rippeet, emme pysy turvassa. On monenlaisia vaaroja. On koittamassa aika jolloin meidän on ajateltava tarkasti mitä riskejä olemme valmiita ottamaan elääksemme ihmisarvoista elämää.

Tämä tuo meidät pohtimaan tapoja selvitä kaikista niistä tarpeettomista tragedioista joita hallitukset ja maailmantalous kaatavat niskaamme tämän pandemian yhteydessä—puhumattakaan kaikista niistä tarpeettomista tragedioista joita ne synnyttivät jo ennen tätä pandemiaa. Onneksemme samat rakenteet jotka auttavat meitä selviämään viruksesta yhdessä varustavat meidät myös vastustamaan sortajiamme yhdessä.

Yhteenotto Milanossa kapinoiville vangeille solidaarisuutta osoittavien anarkistien ja poliisin välillä.

Kriisistä selviytyminen

Tehdään yksi asia selväksi: totalitarianismin uhka ei sijoitu enää vain tulevaisuuteen. Ympäri maailmaa käyttöön otetut toimenpiteet ovat totalitaarisia sanan jokaisessa merkityksessä. Näemme hallitusten määräävän matkustuskieltoja, ympärivuorokautisia ulkonaliikkumiskieltoja, poikkeustiloja ja muita itsevaltaisia toimenpiteitä.

“Valtion hirmuvallan uudet kasvot”

Tietenkin meidän täytyy tehdä toimenpiteitä suojellaksemme toisiamme viruksen leviämiseltä. Ongelma on se miten näiden erinäisten hallitusten käyttöön ottamat toimenpiteet perustuvat autoritaariseen logiikkaan, käyttäen autoritaarisia keinoja. Ajatelkaa vaikka miten paljon enemmän resursseja annetaan armeijalle, poliisille, pankeille ja osakemarkkinoille kuin julkiseen terveydenhuoltoon ja ihmisten auttamiseen. On edelleen helpompaa tulla pidätetyksi asiattomasta oleskelusta kuin päästä korona-testeihin.

Aivan niinkuin tämä virus kertoo meille totuuden siitä millaisia elämiä elimme jo ennen sitä – ihmissuhteissamme ja kodeissamme – se myös kertoo meidän eläneen jo ennen sitä autoritaarisessa yhteiskunnassa. Pandemian saapuminen vain teki siitä virallista. Ranska laittaa 100 000 poliisia kaduille, 20 000 enemmän kuin keltaliivi-protestien huippuhetkinä. Turvapaikkaa tarvitsevia pakolaisia käännytetään Yhdysvaltain ja Meksikon sekä Kreikan ja Turkin välisillä rajoilla. Poliisijengit hyökkäilevät lenkkeilijöiden kimppuun Italian ja Espanjan tyhjillä kaduilla.

Poliisi hyökkää lenkkeilijän kimppuun Sisiliassa.

Saksassa poliisi on Hampurissa käyttänyt tilannetta hyväkseen häätämällä itseorganisoituneen pakolaisteltan joka oli seissyt paikoillaan jo vuosia. Berliinissä poliisi uhkaa karanteenista huolimatta edelleen häätää anarkistien yhteisöllisen baarin. Muualla täysiin pandemia-erikoisjoukko-varusteisiin pukeutuneet poliisit ratsasivat pakolaiskeskuksen.

Pahinta tässä kaikessa on se miten se tapahtuu väestön enemmistön hiljaisella hyväksynnällä. Virkavalta voi tehdä terveytemme suojelemisen nimissä lähes mitä vain, jopa tappaa meitä.

Tilanteen kiristyessä tulemme todennäköisesti näkemään poliisin ja armeijan käyttävän yhä tappavampaa voimaa. Monissa maailman kolkissa he ovat ainoita jotka saavat vapaasti kokoontua suurin joukoin. Poliisin ollessa ainoa yhteiskunnallisen toimija joka saa kokoontua joukolla ei yhteiskuntaa voi kuvailla muulla sanalla kuin “poliisivaltio.”

Olemme voineet nähdä ennusmerkkejä tästä jo vuosikymmenien ajan. Entisaikaan kapitalismi oli riippuvainen teolliseen tuotantoon tarvittavasta valtavasta työläisten määrästä—ei ollut mahdollista kohdella elämää yhtä arvottomana kuin nykyään. Nykyaikana kapitalistisen globalisaation ja automaation vähentäessä riippuvuutta työläisistä, globaali työvoima painottuu enenevissä määrin palvelusektorille, tehden työtä joka ei ole välttämätöntä talouden toiminnalle ja on siksi vähemmän turvattua ja huonommin palkattua. Samalla valtioista on tullut yhä riippuvaisempia militarisoidusta poliisiväkivallasta jolla hallitaan ihmisten tyytymättömyyttä ja vihaa.

Jos pandemia kestää tarpeeksi pitkään tulemme todennäköisesti näkemään lisääntyvää automaatiota—robottiautot ovat Uber-kuljettajia pienempi tartuntariski porvaristolle—ja syrjään sysättyjen työläisten jakamisen repressio-teollisuuteen (poliisi, armeija, vartiointiliikkeet, yksityisarmeijat) ja parin sentin tienestien vuoksi suuria riskejä ottaviin prekaareihin. Painamme kaasua matkalla kohti tulevaisuutta jossa digitaalisesti yhteyttä pitävä etuoikeutettu luokka tekee eristyksistä käsin virtuaalista työtä, massiivisen poliisivaltion suojellessa heitä uhrattavissa olevalta alaluokalta joka ottaa suurimman osan riskeistä.

Miljardööri Jeff Bezoz on jo lisännyt 100 000 työpaikkaa Amazonille, ennustaen yrityksensä ajavan paikalliset pienkaupat konkurssiin ympäri maailman. Hän ei myöskään anna työntekijöilleen palkallista lomaa koronan vuoksi, huolimatta niistä jatkuvista riskeistä joita he kohtaavat palvelualalla.

Näissä olosuhteissa kapinointi on väistämätöntä. Tulemme todennäköisesti näkemään joitain väestöä rauhoittelemaan pyrkiviä reformeja—ainakin väliaikaisia pandemian vaikutuksia tasoittavia—mutta ne tulevat saapumaan kylki kyljessä alati lisääntyvän valtion väkivallan kanssa jota ilman kukaan ei osaa kuvitellakaan elävänsä. Ei ainakaan niin kauan kuin se väärinymmärretään terveytemme suojelijaksi.

“Muita pillereitä ei ole, joten nielaise se joka alunperinkin teki sinut kipeäksi”

Itseasiassa meille kaikista vaarallisin asia on valtio itsessään, sen ylläpitäessä nykyisenlaista äärimmäisen epätasaista resurssien jakoa joka pakottaa meidät kohtaamaan äärimmäisen epätasaisesti jakautuneita riskejä. Jos haluamme selviytyä, emme voi tyytyä vain vaatimaan oikeudenmukaisempaa politiikka—meidän täytyy sen sijaan heikentää valtion valtaa ja sen yhteiskunnallista toimilupaa.

Vastarinnan strategioita

Sitä pyrkimystä silmällä pitäen päätämme artikkelimme muutamaan vastarinnan strategiaan jotka ovat jo pääsemässä vauhtiin ympäri maailmaa.

Vuokralakot

San Franciscossa asumiskollektiivi Station 40 on näyttänyt tietä julistamalla yksipuoleisesti vuokralakon vastauksena korona-kriisiin:

“Tilanteen kiireellisyys vaatii päättäväisiä ja kollektiivisia toimia. Teemme tämän suojellaksemme ja hoivataksemme toisiamme ja yhteisöämme. Nyt enemmän kuin koskaan me kieltäydymme velasta ja riistosta. Emme aio kantaa tätä taakkaa kapitalistien puolesta. Viisi vuotta sitten peittosimme vuokranantajamme yrityksen häätää meidät. Voitimme silloin naapureidemme ja ympäri maailmaa olevien ystäviemme solidaarisuuden ansiosta. Kutsumme jälleen tuota verkostoa toimintaan. Kollektiivimme tuntee olevansa valmis keskiyöllä [ti 17.3.] alkavaan ulkonaliikkumiskieltoon. Meille merkityksellisin solidaarisuuden osoitus tällä hetkellä on vuokralakkoon liittyminen. Me turvaamme selustaanne, aivan niin kuin tiedämme teidän turvaavan meitä. Levätään, rukoillaan ja pidetään toisistamme huolta.”

“Station 40 vuokralakossa”

Niille miljoonille joilla ei ole varaa maksaa laskujaan tämä tekee välttämättömyydestä hyveen. Lukemattomat miljoonat kädestä suuhun elävät työläiset ovat menettäneet työnsä ja toimeentulonsa, eikä heillä ole minkäänlaista mahdollisuutta maksaa huhtikuun vuokraa. Paras tapa tukea heitä on mennä kaikki yhdessä lakkoon, tehden valtiovallalle mahdottomaksi hyökätä kaikkien maksamisesta kieltäytyvien kimppuun. Pankkien ja vuokranantajien ei pitäisi voida jatkaa voittojen takomista vuokralaisten ja asuntovelallisten selkänahasta silloin kun rahan tienaamiseen ei ole mahdollisuuksia. Johan maalaisjärkikin sanoo niin.

Ajatus vuokralakosta on ottanut jo monia muotoja. Melbournessa, Australiassa IWW:n paikallisjaosto kannustaa liittymään COVID-19 vuokralakko-lupaukseen. Washingtonin osavaltiossa USAssa Seattle Rent Strike kutsuu ihmisiä lopettamaan vuokran, asuntolainalyhennysten sekä vesi-, sähkö-, kaasu- ja lämmityslaskujen maksamisen korona-epidemian ajaksi. Vuokralaiset Chicagossa uhkaavat myös vuokralakolla. Muutkin ovat julkaisseet dokumentteja jotka kutsuvat vuokra- ja lainanlyhennyslakkoon.

Jotta vuokralakko voisi onnistua valtakunnallisella tasolla täytyy ainakin yhdellä näistä aloitteista olla tarpeeksi voimaa vakuuttaakseen riittävän määrän ihmisiä ylittämään yksin jäämisen pelkonsa ja osallistumaan. Ei ole kuitenkaan viisasta odottaa jonkin yksittäisen massa-organisaation koordinoivan massiivisen lakon ylhäältä päin—näidenkin pyrkimysten on parasta lähteä ruohonjuuritasolta. Keskusjohtoiset organisaatiot tekevät usein kompromisseja jo kamppailujen varhaisessa vaiheessa, tehden tyhjäksi niitä autonomisia pyrkimyksiä jotka antavat näille liikkeille niiden voiman. Paras tapa vahvistaa voimaamme läpi tämän tilanteen on rakentaa verkostoja jotka kykenevät puolustamaan itseään riippumatta ylhäällä tehdyistä päätöksistä.

“VUOKRALAKKO NYT! Vaikka sinulla olisikin varaa vuokraan tai lainanlyhennyksiin, kaikilla ei ole! Jos menemme lakkoon yhdessä ovat meistä haavoittuvaisimmat paremmassa turvassa.”

Joukkoliikenteen ja muun työvoiman lakot

Sadat työläiset menivät eilen lakkoon Saint-Nazairen telakalla. Suomessa bussikuskit kieltäytyivät rahastamasta matkustajia lisätäkseen omaa tartuntaturvallisuuttaan ja protestoidakseen kohtaamiaan tartuntavaaroja, näyttäen samalla joukkoliikenteen voivan olla ilmaista.

Tämä jos mikä on hyvä aika prekaarille työväenluokalle näyttää voimaansa lakkojen avulla. Kerrankin saamme väestön valtaosan myötätunnon puolellemme, sillä yhteiskunnan normaalin toiminnan pysäyttäminen saattaa hidastaa myös viruksen leviämistä. Sen sijaan että yrittäisimme parantaa vain oman alamme työntekijöiden olosuhteita ja palkkausta, kannattaa meidän rakentaa verkostoja jotka kykenevät keskeyttämään yhteiskunnan toiminnan ja osoittamaan suunnan kohti elämissämme ja suhteissamme tapahtuvaa kokonaisvaltaista vallankumousta. Tällä hetkellä on helpompaa kuvitella kapitalismin lakkauttaminen kuin sen uudistaminen meidän kaikkien tarpeita reilusti täyttäväksi.

Vankilakapinat

Kapinat Brasilian ja Italian vankiloissa ovat jo mahdollistaneet lukuisten vankien paon, myös joukolla. Näiden vankien rohkeuden tulee muistuttaa meitä kaikista niistä sorsituista ihmisryhmistä jotka pidetään normaalisti poissa silmistä ja jotka kärsivät kaikista eniten nykyisenkaltaisten katastrofien keskellä.

Nämä kapinat voivat myös inspiroida meitä: sen sijaan että tottelemme käskyjä ja pysyttelemme piilossa koko maailman muuttuessa vankisellien sokkeloksi, voimme toimia yhdessä ja paeta.

Lue lisää:

Tekstejä suomesta

Käännöstekstejä muualta

Alkuperäiskielisiä tekstejä muualta

%d bloggaajaa tykkää tästä: