rotvalli.ninja

Murtakaa sosiaaliset muurit!

Suomen hallitus julkisti eilisessä tiedonannossaan listan järeistä toimenpiteistä. Toimenpiteet ovat täysin poikkeuksellisia ja toteutetaan valmiuslain turvin. Valmiuslaki ja sen käyttöönotto saavat varmasti aikanaan ansaitsemansa analyysin. Tässä tekstissä pyrimme kuitenkin alustavasti vastaamaan kysymykseen: kuinka voimme ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti, silti vaarantamatta ketään?

Lähdetään liikkeelle vertaamalla valmiuslakia täysin toisenlaiseen yhteiskunnan pysäyttävään työkaluun eli yleislakkoon.

Nyt kyseessä oleva tilanne ei tietenkään muistuta yleislakkoa monessakaan suhteessa. Valmiuslaki on valtion toimesta määrätty äärimmäisen rajoittava toimenpide poikkeustilassa, kun taas yleislakko on työväenliikkeen tehokkain painostuskeino. Voisi jopa sanoa, että ne ovat keinoina toistensa vastakohdat.

Olennainen este tilanteen tasalle pääsemisessä on, että me emme voi tavata toisiamme samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tämä este on kuitenkin ylitettävissä, eikä sen suurin haaste ole tekninen vaan sosiaalinen; meidän on murrettava sosiaaliset muurit ympäriltämme ja luotava uusia kommunikaation tiloja ja tapoja.

Radikaalit yhteiskunnalliset toimijat eivät kuitenkaan ole ikinä ajatelleet yleislakkoa ainoastaan työtaistelukeinona. Se on samalla myös kieltäytymistä kapitalistisesta politiikasta normina, ts. kieltäytymistä kapitalismista ja sen maailmasta. Se on myös kumouksellinen tilanne, joka mahdollistaa uusien sosiaalisten suhteiden muodostamisen.

Kapitalistinen kulutuksen ympärillä pyörivä yhteiskunta on nyt kriisissä. Arki on täydessä murroksessa, ja yhtä-äkkiä niillä meistä, jotka eivät työskentele kriittisillä aloilla, on käsissään suuri määrä vapaa-aikaa.

Samalla monet ovat entistä haavoittuvammassa asemassa, ja tarve keskinäisen avunannon verkostoille on suuri.

Tämä tilanne on uusi, mutta on selvää, että se jatkuu pitkään. Puhutaan vähintään viikoista, mutta lienee hyvä varautua kuukausiin. Siksi on tärkeää ottaa toimijuus käteen nyt. Älkää jääkö odottamaan, että valtio pitää teistä huolen, vaan alkakaa rakentamaan turvaverkostoja ja aktivoikaa kaikki vanhat turvaverkostot.

Pitäkää myös mielessä, että kriisin pitkittyessä sen poliittinen luonne alkaa käydä selvemmäksi: missä määrin pakkolakeja puretaan globaalisti? Kuka lopulta maksaa kriisin? Missä määrin oikeastaan edes haluamme palata normaaliin jne.

Olennainen este tilanteen tasalle pääsemisessä on, että me emme voi tavata toisiamme samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tämä este on kuitenkin ylitettävissä, eikä sen suurin haaste ole tekninen vaan sosiaalinen; meidän on murrettava sosiaaliset muurit ympäriltämme ja luotava uusia kommunikaation tiloja ja tapoja.

Tampereella eilen käyttöönotetussa jitsi meet -videochätissä oli nopeasti lähemmäksi kymmenen ihmistä keskustelemassa keskenään kukin omalta kotisohvaltaan. Pelkästään uuden sosiaalisen tilan luomisella voi olla kauaskantoiset vaikutukset, joten suosittelemme perustamaan vastaavia chättihuoneita, ohjeet löytyvät tuolta: https://rotvalli.ninja/?p=2825

Suosittelemme myös järjestäytyneitä ryhmiä nostamaan asian keskusteluun sisäisessä kommunikaatiossa kaksi ainakin nämä kaksi kysymystä.

  1. Voiko ryhmä itsessään harjoittaa keskinäistä avunantoa ja lisätä yhteisöjen kestävyyttä kriisitilanteessa.
  2. Koska monet perinteisen aktivismityökalupakin keinot edellyttävät fyysistä kokoontumista ja ovat sikäli ongelmallisia nykyisessä tilanteessa, niin millä tavoin ryhmäsi voi jatkaa toimintaa nykyisessä tilaneessa?

Tämä tilanne voi olla myös mahdollisuus keskittyä toiminnassa sellaisiin osa-alueisiin, jotka usein jäävät taka-alalle, kuten viestintä, tiedotus, someaktivismi jne. Esimerkiksi viime yönä aloitettiin uusi live vlogi ja vastaavia esimerkkejä olisi hyvä saada lisää.

Tällä hetkellä ihmiset myös odottavat ennen kaikkea esimerkkiä ja skaalautuville toimintamalleille on kysyntää, joten muistakaa jakaa ideoitanne ja kokemuksianne!

%d bloggaajaa tykkää tästä: