rotvalli.ninja

Yli 7000 ihmisen nälkälakko päättyi historialliseen voittoon Turkissa

Yli 7000 poliittista vankia ja Kurdistanin vapautusliikkeen aktiivia on ollut nälkälakossa liikkeen vangitun poliittisen johtajan Abdullah Öcalanin eristämisen murtamiseksi. Vuonna 1999 vangittu ja sittemmin elinkautiseen tuomittu Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n perustaja Abdullah Öcalan ei ole saanut tavata asianajajiaan vuoden 2011 jälkeen. Myös perheenjäsenten vierailut kiellettiin vuodesta 2016 lähtien. Marraskuusta 2018 alkaen kasvanut vastarinta on viimein murtanut Öcalanin totaalisen eristyksen Imralin vankilasaarella.

Kampanja Öcalanin eristyksen murtamiseksi alkoi 8. marraskuuta 2018, kun Kansan demokraattisen puolueen HDP:n vangittu kansanedustaja Leyla Guven ryhtyi nälkälakkoon Amedin vankilassa. Leyla Guven vangittiin vuoden 2018 alussa hänen kritisoituaan twitterissä Turkin miehityssotaa Afrinin kantonissa, Pohjois-Syyriassa. Hänet vapautettiin myöhemmin vankilasta tammikuussa 2019 yhtenä nälkälakkovastarinnan ensimmäisistä voitoista. Myös Öcalanin veli pääsi tapaamaan häntä tammikuussa. Nämä välivoitot eivät kuitenkaan päättäneet kampanjaa, jonka tavoite oli aukaista Öcalanille säännöllinen kommunikaatioyhteys ulkomaailmaan.

Marraskuusta alkaen yli 7000 poliittista vankia ja kurdiliikkeen aktivistia liittyi Guvenin aloittamaan massanälkälakkoon, joka jatkuisi aina voittoon tai kuolemaan asti. Samaan aikaan mielenosoitukset palasivat Turkin kurdialueille vuosien 2015-16 kansannousun verisen tukahduttamisen jälkeen, kun ihmiset nälkälakkoilijoiden äitien johdolla kerääntyivät vankiloiden edustoille kuulemaan uutisia läheistensä ja tovereidensa terveydentilasta ja vastustivat poliisin väkivaltaisia hajotusyrityksiä.

Vangittujen militanttien äidit toivat mielenosoitukset jälleen Bakurin kaduille ja vastustivat poliisin väkivaltaisia hajotusyrityksiä. Amed/Diyarbakir.

Viimeisen kolmen viikon aikana Öcalan on viimein saanut tavata kaksi kertaa asianajajiaan. Ensimmäisellä kerralla Öcalan ja Imralin vankilasaaren kolme muuta vankia kommentoivat yhteiskunnallista tilannetta ja kehottivat nälkälakkoilijoita välttämään vastarinnan viemistä kuolemaan asti. Toisella kerralla Öcalan asianajajineen julisti historiallisen voiton saavutetuksi.

Viimein sunnuntaina 26. toukokuuta Leyla Guven päätti nälkälakkonsa 200 päivän paaston jälkeen. Myös kaikki muut aktivistit Kurdistanissa ja Euroopassa, sekä kaikki PKK:n ja PAJK:n vangit Turkin vankiloissa ilmoittivat päättävänsä nälkälakon voittoon. PKK- ja PAJK-vangit ilmoittivat nälkälakkojen päättymisestä puhemiehensä Deniz Kayan lakimiesten kautta. Tiedotteessaan he sanovat nälkälakkovaiheen päättyneen, jonka jälkeen “vastuu siirtyy demokraattisille voimille ja ihmisoikeusjärjestöille, joiden tehtävä on valvoa, että Öcalanin tapaamiset asianajajien ja perheenjäsenten kanssa jatkuvat säännöllisesti”. Vapaustaistelu tulee kuitenkin eristyksen murtumisesta huolimatta – tai juuri siitä syystä – voimistumaan “kaikilla osa-alueilla”.

Kahdeksan toveria, Zülküf Gezen, Ayten Beçet, Zehra Sağlam, Medya Çınar, Yonca Akici, Siraç Yüksek, Mahsum Pamay, Ümit Acar, ja Uğur Şakar antoivat henkensä tässä historiallisessa kamppailussa, joka avasi jälleen oven kurdikysymyksen poliittiselle ratkaisulle.

Mistä Öcalanin eristyksessä on kyse?

Abdullah Öcalan on vuonna 1978 perustetun Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n perustaja, pitkäaikainen puheenjohtaja ja yksi maailman tunnetuimmista sosialismin nykyteoreetikoista. Hänet kidnapattiin Keniassa kansainvälisen ajojahdin päätteeksi vuonna 1999, sen jälkeen kun PKK oli kasvanut Kurdistanin ja Turkin voimakkaimmaksi vallankumoukselliseksi liikkeeksi. Turkissa hänet tuomittiin kuolemaan, mikä myöhemmin muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi.

Vangitsemisena jälkeen Öcalan kirjoitti viisiosaisen kirjasarjan “Demokraattisen sivilisaation manifesti”, joka julkaistiin asianajajien muistiinpanojen kautta puolustuspuheenvuoroina eri oikeusistuimissa. Kirjoissaan hän analysoi Lähi-idän historiaa sekä valtiovallan, patriarkaatin ja kapitalismin olemusta, ja muotoilee kurdikysymykseen demokraattista ja rauhanomaista ratkaisua demokraattisen konfederalismin viitekehyksessä. Demokraattinen konfederalismi julistettiin PKK:n viralliseksi linjaksi vuonna 2005, mikä merkitsi käännettä libertaariseen ja federalistiseen sosialismiin. Suora demokratia, paikallinen itsehallinto, federalismi, naisten vapautus, ekologia ja legitiimin itsepuolustuksen paradigma korvasivat militaristisen valtiososialismin kurdien vapaustaistelussa. Öcalanin vankilassa muotoilema demokraattisen konfederalismin yhteiskuntamalli ja sen laajempi filosofinen perusta, apoismiksikin kutsuttu kurdiliikkeen “uusi paradigma”, ovat herättäneet niin paljon kansainvälistä huomiota, että Öcalania voidaan epäilemättä pitää yhtenä merkittävimmistä 2000-luvun libertaarisen ja vallankumouksellisen sosialismin teoreetikoista.

Öcalanin eristys Imralin vankilasaarella liittyykin oleellisesti hänen poliittiseen vaikutusvaltaansa. Teoreettisten kirjoitustensa ohella hän on toiminut myös laajaa kannatusta nauttivana kurdien poliittisena edustajana, erityisesti neuvotteluissa Turkin valtion kanssa. Öcalan oli vankilasta käsin avainasemassa esimerkiksi silloin, kun PKK ja Turkin valtio neuvottelivat tulitauon ja käynnistivät rauhanprosessin vuonna 2013.

Diktatuuria kohti syöksynyt Recep Tayyip Erdoganin hallinto lopetti kuitenkin rauhanprosessin vuonna 2015, kun konfederalistisesti järjestäytyneen kurdiyhteiskunnan autonomia saavutti huippunsa. Erdoganin opposition sietokyky ylittyi viimeistään siinä vaiheessa, kun HDP ylitti 10 % äänikynnyksen kesäkuussa 2015, nousi Turkin parlamenttiin ja esti Erdoganin AKP-puolueen haaveet yksinkertaisesta enemmistöstä parlamentissa. Maahan määrättiin uudet vaalit, ja Erdogan alkoi jälleen tukahduttaa kurdien yhteiskunnallista toimintaa ja lähetti armeijansa ja poliisinsa kurdikaupunkeihin. Kun poliittinen tie sulkeutui, monet Turkin miehittämät kurdialueet ja -kaupungit julistautuivat autonomisiksi Turkin valtiosta, mikä johti puolen vuoden sisällissotaan ja itsehallintopyrkimysten veriseen tukahduttamiseen. Vuodesta 2016 lähtien kymmeniä tuhansia kurdiaktivisteja on vangittu ja myös HDP-puolueen toimintaa on rajoitettu voimakkaasti muun muassa sulkemalla sen toimistoja ja vangitsemalla sen keulahahmoja, politiikkoja ja aktiiveja.

Erdoganin fasistihallinto on kuitenkin jälleen pakotettu neuvottelupöytään, kun kurdiyhteiskunta on takaiskuista huolimatta kasvattanut autonomista voimaansa, erityisesti Rojavassa. Myös mielenosoitukset ovat palanneet Turkin Kurdistaniin, eivätkä Turkin miehityssodat Pohjois-Syyrian ja Irakin kurdialueilla ole kitkeneet PKK:ta tai konfederalistisia itsepuolustusvoimia, vaikka valtion sotabudjetti kasvaa eksponentiaalisesti. Erdoganin ahdinkoa lisäävät myös Turkin syvä poliittinen ja taloudellinen kriisi – mm. kasvava työttömyys, voimakas kuluttajahintojen nousu, ja valuutan arvon lasku kansainvälisillä markkinoilla – ja AKP-puolueen raskas tappio maaliskuun 2019 kunnallisvaaleissa.

Erdoganin hallinnon sanotaankin jo aloittaneen neuvottelut rinnakkain ainakin Öcalanin ja Rojavan itsepuolustusvoimien YPG:n johdon kanssa, osittain Yhdysvaltain painostuksesta. Neuvottelujen sisällöstä ei ole tihkunut tietoja julkisuuteen, mutta oletettavasti keskeisiä kysymyksiä ovat toisaalta Turkin miehittämän Afrinin tulevaisuus ja toisaalta uuden miehityssodan ehkäisy Pohjois-Syyriassa.

Eristyksen murruttua Öcalanilla on jälleen mahdollisuus osallistua kurdikysymyksen poliittisen ratkaisun valmisteluun ja neuvotteluun. Tämä on ensiarvoisen tärkeää nykyisessä tilanteessa, kun Syyrian sisällissota on – Rojavan osalta – laantunut YPG:n ja YPJ:n kukistettua ISISin kalifaatin, ja Turkki on jälleen kerran osoittanut, ettei se pysty tukahduttamaan kurdivallankumouksellisia sotilaallisesti. Öcalan on jo ilmoittanut, että jos hänelle tarjotaan mahdollisuus hän voi toimia poliittisen ja yhteiskunnallisen ratkaisun neuvottelijana. Asianajajien mukaan hän on vakuuttunut siitä, että federalistinen ja demokraattinen ratkaisu voi auttaa kaikkia Turkin ja Syyrian kansoja pääsemään yli yhteiskunnallisesta kriisistä, sodasta ja kaaoksesta, jotka ovat viime vuosina ainoastaan syventyneet molempien valtioiden alueella.

%d bloggaajaa tykkää tästä: