rotvalli.ninja

Mitä on suora toiminta?

Reclaim the Cape – Niemi haltuun -toimintaviikon (22.4.-1.5.) lähestyessä Pyhäjoen ydinvoimavastainen protestileiri saa vastata usein samoihin kysymyksiin naamioitumisesta, väkivallasta ja väkivallattomuudesta sekä siitä, mitä suora toiminta tai kansalaistottelemattomuus on – että mitä, noin käytännössä, toimintaviikolla tai protestileirillä tehdään. Vastaamme aluksi suoran toiminnan teemaan, myöhemmin muuhun.

Reclaim the Cape on kokeilu tuoda Suomeen Euroopasta tutumpia mielipiteenilmaisukonsteja ja tiettävästi ensimmäinen kerta, jolloin täällä kokeillaan joukkovoimaisena kansalaistottelemattomuutena (”mass civil disobedience”) tunnettua toimintatapaa. On aika lakata sanomasta, ettei Suomessa uskalleta tai osata ilmaista mielipiteitä: suurin este sellaiselle on oma asenne. Oivan esimerkin matalan kynnyksen mass civil disobediencesta tarjoaa alun Ende Gelände -linkki aktiosta saksalaisella hiilikaivoksella elokuussa 2015.

 

[

Toimintaviikko on yhdistelmä eri taitoja jakavia työpajoja, teemaluentoja ja suoraa toimintaa. Päänumero on Tshernobylin 30.vuotismuistopäivän (26.4.) joukkotoimintapäivä, joka aikoo täyttää Hanhikiven niemen voimalatyömaan kaikenlaisella väellä. Olitpa kiinnostunut matalan kynnyksen kansalaistottelemattomuudesta vasta-alkajalle tai toimista tutulle pienryhmälle, toimintaviikko tarjoaa jokaiselle jotakin. Toivotamme kaikki tervetulleiksi – ja kunnioitamme taktiikoiden monimuotoisuutta.

Mitä on suora toiminta?

Sanotaan, että kun on tyytymätön lakipykälään, yhteiskuntajärjestelmään tai epäoikeudenmukaisiksi koettuihin asioihin jotka ne mahdollistavat, tulisi vaikuttaa päättäjiin jotta lakia muutetaan. Se on hankalammin sanottu kuin tehty esimerkiksi tilanteissa, joissa epäoikeudenmukaisuutta tukeva laki tai järjestelmä on rakennettu hyödyttämään sitä hyödykseen käyttävää tai tämä on “kaapannut” lain käyttöönsä. Moniko Panamapapereissa mainittu päättäjä olisi kovinkaan halukas vaikkapa veronkierron mahdollistavien lakien muuttamiseen?

Silloin kuvaan astuu suora toiminta eri muotoineen. Väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta sabotaasiin, lakoista passiiviseen vastarintaan: kansalaistottelemattomuutta kaikki tyynni. Kansalaistottelemattomuuden käsitteen lanseerasi 1849 amerikkalainen Henry David Thoreau kannustaessaan kieltäytymiseen veronmaksusta vastalauseena Yhdysvaltain Meksikonsodalle sekä orjuudelle. Sanakirjamääreen mukaan kyseessä on “vakaumukseen pohjautuvaa toimintaa, jossa vahvan moraalisen perusteen vuoksi rikotaan tietoisesti lakia tai lakiin perustuvaa määräystä”. Suoraan toimintaan, kuten ryhtyvät useimmiten ne jotka pitävät olemassa olevaa lakia tai järjestelmää ja sen mahdollistamaa toimintaa muutosta vaativana. Suoraan toimintaan ei ryhdytä henkilökohtaisten päämäärien, vaan yleisen edun vuoksi. Tämä lienee suurimpia eroja sen ja parlamentaarisen vaikuttamisen välillä sekä seikka, joka tekee kansalaistottelemattomuudesta vaikean ymmärtää: jos henkilökohtaista hyötyä ei koidu, mikä on motiivi?

Suora toiminta pyritään usein leimaamaan huliganismiksi vailla päämäärää. “Väkivalta” ja “väkivallattomuus” mainitaan usein, käsitteitä avaamatta: tahdotaanhan antaa vaarallisen tai haitallisen toiminnan leima. Pureskeltavaa aiheessa kuitenkin riittää: syyllistyykö esimerkiksi 1,5 miljoonan punnan arvosta hävittäjää tuhonnut antimilitaristi väkivaltaan – vai ehkäiseekö hän sitä? Monia radikaaleinkin keinoin saavutettuja yhteiskunnallisia muutoksia hienopestään usein jälkikäteen. Englannin naiset vaativat äänioikeutta virittämällä pommeja. Nelson Mandela tuomittiin valtion vastaisesta sabotaasista. Moniko tuntee Stonewallin mellakan, joka synnytti Pride -marssit ja rakensi tien tasa-arvoiselle avioliittolaille?

“Se on niin epädemokraattista, se on semmoista terrorismia”

Suoran toiminnan sanotaan usein olevan “epädemokraattista”. Puhutaan “terrorismista” ja “väkivallasta”. Erityisesti parlamentaariset toimijat pyrkivät usein tekemään pesäeron ja tuomitsemaan julkisesti kansalaistottelemattomuuden. Sanotaan, että jos demokraattisin vaalein valitut tekevät päätökset, on epädemokraattista rikkoa niitä. Perustelu on heikko: se olettaa, että vaaleissa saatu valta antaa luvan tehdä mitä tahansa. Kansalaistottelemattomuus on kritiikkiä suorassa muodossa: se, että jokin laillista ei merkitse että se on oikein. Jos epäoikeudenmukaiset toimet mahdollistavasta järjestelmästä palkkansa saava taho tuomitsee suoran toiminnan – kertooko se enemmän kansalaistottelemattomuudesta vai sen tuomitsevasta?

Suora toiminta kykenee usein reagoimaan nopeammin ja luovemmin kuin järjestö, yhdistys tai muu muodollinen rakenne, joita erilaiset toimintasuunnitelmat, kampanjaprofiilit ja hallintorakenteet usein hidastavat. Lisäksi kansalaistottelemattomuutta on vaikea häiritä rahoitusta tai lupapapereita rajoittamalla. Osin siksi suora toiminta koettaneenkin vaikeaksi vastustajaksi: jos jotakin ei saa kuriin karenssein tai sakkolapuin, mitä tehdä? Usein alkaakin imagosota: suoraa toimintaa todistellaan tehottomaksi, kutsutaan terrorismiksi ja leimataan sitä harjoittavia eri keinoin.

Henkilökohtaisella tasolla koettavaa voimaannuttavaa vaikutusta ei sitäkään tule unohtaa. Kun perinteisten kanavien kautta tehty, raskas vaikuttaminen on mitätöity tai yhteiskunnasta on tyystin poistettu moiset kanavat, voi asioiden ottaminen omiin käsiin palauttaa uskoa itseen. “Usein väistämätöntä on mahdoton estää tapahtumasta – mutta sen toteuttamisesta voi vähintään tehdä mahdollisimman hankalaa, hidasta ja kallista” on paljon tiivistävä vastaus kysymykseen “mutta mitä yksi ihminen voi tehdä?

Suoran toiminnan sanakirja

Taktiikoiden monimuotoisuus (eng. diversity of tactics) tarkoittaa, ettei jokin liike anna hajottaa itseään ulkoapäin ryhtymällä sisäisiin riitoihin siitä, mikä taktiikka on hyväksyttävä, mikä ei. Se on ymmärrys siitä, että liike on vahvempi kun se hyväksyy laajan toimintatapojen kirjon, jotka palvelevat samaa päämäärää. Kelpo esimerkki aiheesta on esimerkiksi mustien kansalaisoikeustaistelu Yhdysvalloissa: suurten rauhanmarssien Martin Luther King ja Mustien Panttereiden Malcolm X ajattelivat epäilemättä toisistaan kaikenlaista: mutta julkisesti he eivät kritisoineet toistensa tai kannattajiensa tekemisiä. Taktiikoiden monimuotoisuus on käytäntöä ja käytännöllisyyttä, ei filosofiaa.

Mass civil disobedience: kun suuri joukko ihmisiä harjoittaa yhtäaikaisesti, usein julkiseksi rakennetussa mielenilmauksessa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Usein sekä symbolinen että käytännön tarkoitus: se pyrkii usein ongelmakohdan alleviivaamiseen vaikkapa sulkemalla työt kaivosaslueella täyttämällä sen luvattomilla läsnäolijoilla, estää ydinjätejunan kulun tai juoksuttaa joukon ihmisiä symbolisesti merkittävän rakennuksen tai alueen sisälle.

Katso myös:

Reclaim The Cape-toimintaviikko 22.4.-1.5.2016

Ilmoittaudu: yhteiskuljetus Reclaim the Cape -viikolle, myös paluuvaihtoehto!

%d bloggaajaa tykkää tästä: